2nd stop: Malaysia!

Bussimatka Malesian puolelle taittui yllättävänkin kätevästi, kun odotimme vastaavaa ruuhkaa kuin Kambodzan ja Thaimaan rajalla. Bussi pysähtyi ensimäisen kerran Singaporen rajalla ja tavarat saimme jättää bussiin, kunhan vain ite kiikutimme ittemme leimaamoon. Malesian puolella jouduimme kuitenkin raahaamaan kaikki tavarat mukanamme ja olipa taas tullivirkailijoilla ihmettelemistä! Homma kuitenkin hoitui ilman jonoja jouhevasti.

Finnish Towers ja takana jossain Petronas Towers

Melakaan saavuimme keskiviikko päivänä ja ystävällinen bussikuski tarjoutui viemään meidät hotellille asti pientä korvausta vastaan (6€), mutta meidän kannalta se oli kuitenkin parempi kuin hyvä, koska tavaraa on paljon! Bussikuski ei kuitenkaan löytänyt hotelliamme aivan heti, eikä halunnut meidän apua, joten istuimme tyhjässä bussissa tunnin kun kuski ajeli ympäri kaupunkia ja etsi oikeaa paikkaa, joten saimme ilmaisen kiertoajelun kaupanpäälle. Hotelli johon majoituimme oli parhaat päivänsä nähnyt, mutta sijainti oli hyvä ja henkilökunta mukavaa. Melaka oli pieni kylä verrattuna edellisiin kaupunkeihin kuten Singapore, Bangkok tai Ho Chi Minh City, eikä länsimaalainen ollut kovin yleinen näky katukuvassa. Tästä johtuen jouduimme hieman silmätikuiksi, mutta ihan positiivisessa mielessä, sillä kaikki vaikuttivat iloisilta nähdessään meidät ja huutelivat tervehdyksiä. Mahtava kokemus tämäkin.

Kaupungissa ei meille ollut paljoakaan nähtävää, vaikka Melakalla on suuri historiallinen merkitys malesialaisille, portugalilaisille, briteille ja hollantilaisille. Torstaina hyppäsimme taksiin ja lähdimme päättäväisinä säätä uhaten etsimään lähimäpänä sijaitsevaa rantaa. Taksikuski tosin sanoi, ettei uiminen ole suotavaa, sillä Petronaksen laitokset sijaitsevat läheisyydessä. Mutta parin tunnin makoilu rannalla riitti meille saamaan kunnon lomalaisen letsgo meiningin, eli paloimme molemmat täysin. Seuraavat päivät pyörimme ympäri kaupunkia ja katselimme nähtävyyksiä, kuten Clock Tower (mini versio Big Ben:istä) ja tottakai herkuttelimme hyvällä ruualla (..ja herkuilla).

Petronas Towers illalla

Sunnuntaina matkamme kuitenkin täytyi jo jatkua ja kohteena viimeinen määränpää aasiassa eli Kuala Lumpur, johon matkustimme bussilla. Bussit Malesiassa ja Singaporessa ovat olleet hiukkasen eriluokkaa kuin edellisissä maissa!!! Huomattavasti parempia kuin Suomessakin! Sunnuntai ilta meni tutustuessa hotellin lähialueeseen ja tänään sitten jo päätimmekin lähteä katselemaan torneja. Patikoimme ensiksi Petronas Towerille (Twin Towers), joka on 452m korkea ja otimme muutamia kuvia. Torni on tullut tutuksi mm. muutamista elokuvista ja on yksi maailmankorkeimmista rakennuksista. Hassuinta oli kuitenkin se, että meistä otettiin enemmän kuvia kuin kyseisestä tornista. Mielestäni täällä on kuitenkin näkyny suhteellisen paljon länsimaalaisia, mutta ehkäpä meissä on sitä jotain erikoista ;) ..joten Finnish Towers taisi olla mielenkiintoisempi kuvauskohde kuin Petronas Tower. Kuvausten jälkeen oli kuitenkin tarkastettava taskut ja arvotavarat, sillä sen verran hämärältä homma vaikutti! Petronasin jälkeen lähdimme suunnistamaan Kuala Lumpur Towerille, joka on 421m korkea. Kyseisen tornin löydettyämme päätimme myös nousta sen huipulle. 10€ suolainen hinta piti sisällään pari kuppia kahvia ja kahden pallon jätskiannos, joten ei mikään paha suomihinnoissa. Illalla palasimme kotiin vielä Petronasin kautta, koska teki vielä mieli nähdä sen valaistus pimeällä.

Keskiviikko aamuna hyppäämme sitten lentokoneeseen ja lennämme Eurooppaan Lontooseen, jossa vietämme muutaman yön ja ehkä ehdimme nähdä myös Ison Benin, kun se Melakassa jäi vähän vaisuksi. Perjantaina sitten odottaakin jo oma sänky (ilman torakoita) !

1st stop: Singapore!

Kahden hengen tavarat.

Jarkko Ve:n kanssa vedetään kotimatka vähän pidemmän kaavan mukaan. 12.3 hyvästelimme Bangkokin majapaikkamme mukavat siivoojat - ehkä lopullisesti - ja lähdimme kohti Suvarnabhumin lentokenttää. Matkatavaroidemme määrä on "vähän" yli rajoitusten, joten odotimme jännityksellä, kuinka lentokenttävirkailijat meihin suhtautuisivat. Käsimatkatavaroiden tarkastuksessa oli pokassa pitelemistä, kun valtasimme liukuhihnan itsellemme tunkiessamme tavaroita koreihin. Ihme kyllä kukaan ei puuttunut meidän touhuihin ja jatkoimme muina miehinä matkaamme kohti Singaporea. Toivoa sopii, että esimerkiksi Lontoon lentokentällä virkailijat olisivat yhtä rentoja.

Saavuimme Singaporen lentokentälle lauantai-iltapäivällä, ja otimme taksin Arab Streetille, jonka lähistössä huhujen mukaan on halpoja majapaikkoja. No, pääsimme määränpäähän, mutta siellä selvisi sitten, että lähes kaikki guesthouset ovat täynnä. Siinä sitten kaikki kamat selässä käveltiin majapaikasta toiseen, kunnes tilaa löytyi. Päästiin kuuden hengen bunkkerimaiseen huoneeseen, ja seuraaville öille saatiin samasta paikasta oma huone.

Täytyy sanoa, että Singaporen hintataso iski aika pahasti vasten kasvoja, varsinkin majapaikkojen hinnat on täällä aivan eri luokkaa kuin Thaimaassa. Käytyämme ostamassa vähän evästä huomasimme, että myös ruoka on täällä kallista, vaikkakin paljon halvempaa kuin Suomessa. Ehkä tämä vähän lievittää shokkia siirtyessä Suomen hintoihin. Mutta on täällä paljon hyvääkin. Singapore on todella siisti paikka, täällä todella osataan pitää huolta ympäristöstä. Puistoalueet on siistejä ja kaduilla ei ole (juurikaan) roskia. Saasteitakaan täällä ei ole häiriöksi asti. Tästä Thaimaassa ja etenkin Bangkokissa olisi syytä ottaa oppia!

Kovalaisen varikkopilttuu

Sunnuntaiaamuna lähdimme kiertelemään kaupunkia kävellen. Suuntasimme Marine Bay:n alueelle, josta löytyy myös Singaporen F1-rata. Kuvailtiin vähän Heikki Kovalaisen varikkopilttuuta ja lähdettiin jatkamaan matkaa. Marine Bay on todella komea alue 150-metrisine maailmanpyörineen ja Marine Bay Sands hotelleineen. Kyseinen Marine Bay Sands hotelli on lyöty aivan överiksi: hotellin kolmen pilvenpiirtäjän kattoja kiertää uima-allas. Komean näköistä, mutta onko tuossa mitään järkeä? :D Sunnuntai oli suht aurinkoinen päivä, ja unohdettiin aurinkorasvat kämpille - totta kai. Tuloksena pari palanutta suomalaista turistia.

Yökuva Marine Baystä

Maanantai ajateltiin pyhittää shoppailulle, elektroniikka kun tunnetusti on Singaporessa todella halpaa. Vaan kuinkas kävikään! Kierreltyämme liikkeitä tulimme siihen tulokseen, että hintataso on Suomen tasoa, ellei jopa korkeampi joissakin paikoissa. Ei voi kun ihmetellä, miten tämä on mahdollista... Tunnelmaa latisti myös sadekeli, joten mökötettiin sitten mäkkärissä pehmikset kädessä :D Illalla keli kirkastui, niinpä suuntasimme takaisin Marine Baylle ottamaan vähän yökuvia. Näky oli aivan uskomaton! Saatiin kunnon postikorttikuvia :)

Sadepäivä Singaporen
Sentosassa

Tänään tiistaina sitten päätettiin lähteä pyörähtämään Sentosassa, keinotekoisessa paratiisissa. Noh, sateenhan se lykkäs! Ja "paratiisi" oli kaukana siitä, miltä se meidän kuvitelmissamme näytti. Paikasta löytyi mm. Universal Studiosin huvipuisto, näköalatorni, golfkenttä ja vaikka mitä. Ihan överiksi lyöty sekin! Rantakin paikasta löytyi, mutta vesisade vähän lannisti rantaleijonia... Päivän päätteksi syötiin ehkä reissun parhaat kebabit, joiden johdosta päivästä jäi positiivinen maku suuhun!

Kolmen päivän aikana tuli käveltyä ehkä about 50 kilsaa, jalat on ihan rakoilla ja muusina, mutta tulipahan nähtyä paikkoja ja halvalla päästiin. Singapore on todella viihtyisä paikka, tätä voi suositella kaikille kaupunkilomakohteena! Huomenna hypätään aamusta bussin kyytiin ja otetaan suunnaksi Malesia ja Melakan rannat, jos vaikka päästäisiin vielä nauttimaan auringosta ennen hyistä Lontoota ja Suomea. Lisää kuulumisia luvassa sitten sieltä!

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin!

Nyt on kolme eri kotiin paluu ryhmää erkaantunut toisistaan ja seuraavan kerran näemme toisemme vasta Suomessa, joten nyt on aika kiteyttää vaihto aikamme tähän videoon. Tämä reilu viisi kuukautinen on mennyt vauhdilla ja kiirettä on pitänyt. Näihin kuviin näihin tunnelmiin! Pieniä matkakuulumisia saattaa tulla vielä ainaskin päiväntasaajalta, mutta Bangkokissa vietämme nyt viimeisiä tunteja !

Kouluhommat alkaa olee värkkäilty!

Aito täyteläinen juhlamokka, muutama insinööri, insinöörien
ratkaisema suodatin systeemi = Avaimet hyvään raporttiin !

Nyt ne alkaa olla kouluhommat viimeisilläkin arjen sankareilla valmiina yhtä esitystä lukuunottamatta, joka täytyisi pitää ensi maanantaina, aika ja paikka selviää kuitenkin myöhemmin, kuten Thaimaassa on tapana ! Sillä välin kun koulutyöpakolaiseksi Malesiaan ja ansaitulle lomalle Koh Taolle lähteneet kaverit sukeltelivat auringon polttamilla rannoilla, arjen sankarit hyökkäsivät pitkän viikonlopun syövereihin yhden miehen alivoimalla ! Viikonlopun työputki venähti 5 päivän mittaiseksi ja hommia painettiin 10h päivässä puolen tunnin ruokatauoilla! Eipä ole Suomessa tullut vastaavaa koulun eteen tehtyä! Viimeinen projekti tiivistettiin 75sivun pituiseksi, johon tehtiin lisäksi 109 sliden Power Point esitys käyttöliittymästä ! Leikattiin ja editoitiin 3 elokuvaa jne.. Opinnäyte työ tuntuu varmasti pikkujutulta tämän rojektin rinnalla, kyseessä kuitenkin vain yksi kurssi! Projektin palauttamisen jälkeen tullutta hyvänolon tunnetta on vaikea kuvailla! (Vielä kun myöhästyimme bussista, vartija otti mopon ohjaksiinsa, minä ja teppo kyytiin ja otettiin bussi kiinni !!! .. AH sitä tunnetta kun päästiin bussiin istumaan, väsynyt mutta onnellinen)

Aattelin, että voisin kirjotella pienen tietopläjäyksen jokaisesta valitsemastani kurssista, sillä ehkä ja toivottavasti joku tuleva vaihto-opiskelija KMUTTiin saattaa tätäkin blogia lueskella ja tällaiset asiat saattavat ehkä kiinnostaa. Kolmella meistä neljästä on ollut samat kurssit nyt vaihtoaikana ja Petterillä muutama eri kurssi. Lisää infoa saa kysellä sähköpostitsekin..

Product Life Cycle:
Kurssin läpi teimme ryhmätyötä valitsemastamme tuotteesta. Olimme kaikki suomalaiset yhtenä ryhmänä ja valitsimme aiheeksi muovipussin, sillä ne ovat täällä meidän mielestä melkoinen ongelma. Kurssin opettaja oli myöskin suomalainen, joten apua tarvittaessa, sitä oli helppo saada. Meillä oli joka maanantai aamupäivä kyseistä kurssia ja tunti oli pitkälti kotitehtävien tarkastelua ja uuden asian opetusta, joka lisättiin työhön seuraavaksi viikoksi ja niin kurssi eteni viikosta viikkoon. Lopussa esittelimme työmme isoina julisteina seinällä. Ryhmätyön jälkeen alkoi henkilökohtainen osuus, jossa piti taas valita uusi tuote ja tehdä siitä vastaavanlainen projekti, tällä kertaa vain yksin. Itse valitsin 10bahtin kolikon, josta selvisi sellainen erikoisuus että sitä painettiin aluksi Suomessa 1988 lähtien =)
Työmäärä kurssissa oli kohtalaisen sopiva ja tuli jotakin uuttakin ehkä opittua. Kokonaisuutena mielestäni erittäin hyvä täytekurssi =)

Photography Application:

Valokuvauskurssi, jossa opettiin myös paljon asiaa luovasta suunnittelusta. Kurssilla opetettiin valokuvauksen perus tekniikoita ja tapoja, sekä kuvausta erilaisissa tilanteissa. Luovaan ajatteluun panostettiin monella tavalla ja tällä hetkellä elokuvia ja eri tuotteita katseleekin aivan uudesta näkökulmasta. Kurssilla oli Saksalainen opettaja/valokuvaaja, jonka takia opetusta ymmärsi todella hyvin. Kurssin läpäistäksemme meidän piti kirjottaa päiväkirjaa, johon liittää erilaisia valokuvaustehtäviä. Kävimme ryhmän kanssa kuvaamassa mm. eräällä saarella, sillalla ja slummissa. Kurssilla pidimme myöskin valokuvanäyttelyn, jossa vieraili satoja ihmisiä ihailemassa ottamiamme kuvia.
Työtä kurssin eteen joutui tehdä todella paljon, mutta kuvien ottaminen ja päiväkirjan kirjoittelu oli kuitenkin suhteellisen leppoista touhua ja sitä pystyi useasti tekemään myös reissun päällä. Kurssi oli mielestäni erittäin hyvä, mikäli valokuvaus kiinnostaa. Ainut miinus että kurssilla tarvitsee oikeastaan järjestelmäkameran, kuulemma pokkarillakin pärjää, mutta nihkeää se tulee olemaan.

Design Future:
Opiskelemme Industrian Design koulutusohjelmassa (IND), mutta tämä kurssi on otettu Communication Designin puolelta (CMD), koska emme saaneet omalta koulutusalalta mitään fiksumpaa keskiviikko aamuun. Opettajana oli Thaimaalainen mies, joka puhui hyvää englantia. Kurssilla jakauduimme n.6 hengen ryhmiin, siten että vaihto-opiskelijat olivat eriryhmissä, saksalaiset vaihtarit olivat myöskin tällä kurssilla. Joten jouduimme tekemään töitä Thaimaalaisten kanssa oikein tosissaan. Eihän se toiminut, ryhmän kesken puhuttiin thaita, eikä yksi finglishiä puhuva kaveri pystynyt thaimaanmuuria murtamaan. Joten ongelmia oli jokaisella vaihtarilla. Ryhmätyönä etimme aluksi tietoa kolmesta valitsemastamme otsikosta, esim. Transportation, Food ja Communication. Lähdimme liikenteeseen historiasta ja tunti tunnilta menimme aikajanalla eteenpäin, kunnes tuli vastaan tämän hetken mullistukset eri alueilla. Sen jälkeen pidimme esityksen aiheista, jonka jälkeen alkoi kurssin henkilökohtainen osuus, jossa piti itse suunnitella tulevaisuuden tuote. Itse suunnittelin tulevaisuuden auton, jossa otin huomioon turvallisuuden, käytettävyyden ja mukavuuden. Loppu tulos oli melko realistinen mahdollisuus, ei mitään tajunnan räjäyttävää lentoautoa.
Kaiken kaikkiaan kurssin toteutus oli äärimmäisen huono, ja tieto jonka opimme, jouduimme itse etsimään. Työmäärältään kurssi oli kohtalainen, josta suurintyö oli thaimaalaisten kanssa kikkailu. Lopputulos kurssissa oli kuitenkin tyydyttävä ja pääsi itsekin tutustumaan suunnittelun saloihin.

Cognitive Human Factors / Industrial Design IV
Nämä kaksi kurssia toteutuivat yhteydessä toisiinsa. CHF kurssi järjestettiin tiistai aamuna ja ID IV kurssi kesti torstaisin koko päivän (09.30-18.30). CHF kurssi oli enemmänkin teoriaa ja ID käytännön työtä, niin kutsuttu "studioclass". Toisin sanoen tiistaina opitut asiat tehtiin käytännössä torstaina.
Kursseilla käytiin läpi asioita joita suunnittelussa on otettava huomioon, kuten käytettävyys, ulkonäkö, ihmisen mieli jne.. Kaikkea joka liittyy hyvinvointiteknologiaan.
CHF kurssilla jouduimme tehdä muutamia tehtäviä, joista saadut pisteet tuovat kurssin arvosanan. Lisäksi kurssissa oli koe (jonka saimme tehdä sähköpostitse =)) Kysymykset saatiin etukäteen ja kokeeseen olisi saanut viedä materiaalia, joten eipä voitettu siinä kuin muutaman tunnin koulumatkat.
Industrial Design IV kurssilla oli kaksi ryhmätyötä, iso ja pieni. Molemmat saimme tehdä suomiporukassa. Tällä kurssilla oli neljä opettajaa, kolme Thaimaalaista, joista yksi piti myös CHF kurssia (ehkä paras opettaja vaihto-aikanamme) ja yksi opettaja hmm.. oisko ollu philippiineiltä, mutta joka tapauksessa se on suomalaisen opettajan vaimo ja puhuu myös Suomea =) Pienen työn aiheeksi saimme valita haluamamme tuotteen, jota piti kehittää. Valitsimme Tepon vanhahkon kameran, johon suunnittelimme uuden käyttöliittymän. Pidimme pienestä projektista lopuksi esitelmän. Ison projektin aihe tuli eräältä Thaimaalaiselta yritykseltä, tai aiheita oli valittavana neljä, joista me valitsimme matkapuhelimen vanhuksille. Suunnittelu alkoi tiedon keräämisellä ja haastattelemalla vanhuksia, joka osoittautui vaikeeksi, koska thaimaalaiset vanhukset eivät puhu Englantia. Onneksi saimme muutaman thaimaalaisen tulkiksi mukaan! Tietojen pohjalta aloimme tekemään suunnitelmia puhelimesta, joista pidimme yritykselle esitelmän, he kertoivat suunnitelmista ja mikä vaihtoehdoista saattaisia olla paras. Näin ollen lähdimme jatkamaan kyseisen mallin suunnittelua. Seuraavassa vaiheessa teimme prototyypin styroksista ja käyttöliittymän tietokoneelle, joilla teimme käyttettävyys testauksia. Sen jälkeen oli taas yrityksen kanssa tapaaminen ja he antoivat lisä vinkkejä suunnitteluun. Loppujen lopuksi teimme valmiin prototyypin puusta, metallista ja jonkin sortin vaahtomuovista, sekä lopullisen käyttöliittymän tietokoneelle. Loppujen lopuksi piti väkertää kyseinen raportti, josta tarinan alussa kerroin.
Kursseissa oli väkertämistä todella paljon ja mielestämme thaimaan pisteiden kertominen 1,5 kun muutetaan meiän koulun pisteisiin ei vastaa missään tapauksessa toteutunutta työmäärää. Työtä oli äärimmäisen paljon, mutta kurssi oli hyvinvointiteknologian opiskelijoille järjettömän hyvä !!! Haaste kannattaa/kannatti ottaa vastaan !!!!

Kaiken kaikkiaan lukukausi loppuu vasta 1.4, mutta työt alkaa olee meidän osalta paketissa jo ensi maanantaina. Thaimaalaiset kolleegamme todennäköisesti tekevät vielä töitä maaliskuun loppuun asti, kun he tykkäävät jättää kaiken viime tippaan.
Kuten Viinasto jo edellisessä päivityksessä mainitsi, niin kaikilla pojilla on vähän erilaiset suunnitelmat kotimatkan varrelle. Company JarkkoVe ja Teppo kiepsahtaa Singaporen, Malesian ja Lontoon kautta Nääääsvilleen sopivasti maaliskuun lopuksi! Petteri sen sijaan saattaa nähdä lentokenttiä hiukan enemmän.. tai oikeastaan lähemmin!!!

HYVÄÄ KEVÄÄN ALKUA SUOMEEN ! Pojat tulee lumen sulaessa, ehkä shortsit jalassa !

Kohteessa ollaan ja saletisti natsaa!

Viimeisen tiuhan pariviikkoisen koulurupeaman jälkeen alkaa koulu Thaimaassa olla ohi. Itse karkasin perjantaina Malesiaan ja jätin Jarkon ja Tepon pulaan väsäämään viimeistä loppuraporttia Industrial Design –kurssista. Myös loppupresentaatio jää heidän hartioilleen, kun aikataulut taas kerran muuttuivat ja presentaatio aikaistui päivällä. Itse vietän tuon päivän vielä Malesian auringon alla. Sori pojat, nyt kävi näin! Seuraavissa kappaleissa luvassa lisää suolaa niin Bangkokin kuin koti-Suomenkin haavoihin..

Lauantai-aamuna saavuimme tyttöystäväni kanssa Malesian Langkawille, joka sijaitsee aivan Thaimaan rajan tuntumassa. Saari on tehnyt syvän vaikutuksen leppoisuudellaan ja tarjoamillaan aktiviteeteillä. Myös säät ovat hellineet, sillä aurinko on paistanut lähes pilvettömältä taivaalta jo kolme päivää ja lämpötila lähentelee arviolta +40 astetta. Eikä meriveden lämpötilassakaan ole valittamista (yli +30).

Vaikka puitteet olisivat loistavat pelkästään rannalla löhöilyyn, emme ole jääneet hiekkaan pölyttymään, vaan päivät ovat olleet varsin toimeliaita. Lauantaina heti löydettyämme kelvollisen majapaikan suuntasimme kohti rantaa verryttelemään matkustuksesta jäykkiä raajojamme. Löysimmekin itsemme pian kokeilemasta wakeboardingia, joka sai toimia valmistavana harjoituksena kevään lumilautailuille. Homma oli enemmän kuin mukavaa, kun molemmat pääsivät 15 minuuttisen aikana nauttimaan vauhdin hurmasta. Tuo vartti ei kuitenkaan ollut mikään kevyt rupeama, sillä 10 minuutin kohdalla olisi mielellään jo lopettanut maitohappojen jyllätessä lihaksissa. Nyt pari päivää koetuksen jälkeen onkin hyvä kirjoittaa blogia, kipulaastari alaselässä ja harkinnassa varhaiseläke Malesian rannoilla.. Aaltojen ryske teki siis äkkiseltään tehtävänsä.

Eilen sunnuntaina päätimme tyytyä vähän kevyempiin aktiviteetteihin ja hyppäsimme heti aamulla skootterin selkään. Langkawissa on hyväkuntoiset tiet, joita pitkin kelpasi sitten hurisutella koko päivän. Matkalla kävimme tutustumassa Cable cariin (gondolihissi), joka kuljetti meidät yli 700 metrin korkeuteen katselemaan maisemia. Kokemus oli muuten onnistunut, mutta hississä ilmenneen teknisen vian vuoksi jouduimme jäämään huipulle noin 1,5 tunniksi odottelemaan paluuta merenpinnan tasolle. Onneksi sää kuitenkin oli puolellamme ja aika kului auringosta nauttiessa. Vaikka Cable car vei suunniteltua pidemmän ajan, kävimme kuitenkin sunnuntain aikana vielä tutustumassa saaren pohjoisosan lähes autioihin hiekkarantoihin, joissa saattoi juosta hasselhofmaiseen tapaan. Muita turisteja ei siis ollut tätä todistamassa.

Tänään meillä oli aikainen herätys, sillä varasimme sukellusretken koralleille reilun tunnin venematkan päähän Langkawista. Pääsimme kokeilemaan laitesukellusta ensimmäistä kertaa elämässämme ja nauttimaan merenalaisesta maailmasta. Reilussa seitsemässä metrissä vietetty 20 minuuttinen meni ihmetellessä mitä värikkäämpiä kaloja ja kasveja, joiden kaltaisia oli aikaisemmin nähnyt vain Nemoa etsimässä –elokuvassa. Kokemus oli niin huima, että kipinä laitesukelluskurssiin jäi kytemään takaraivoon. Loppupäivän vietimme snorklaillen riutoilla pienten haiden ja pikkukalojen ympäröimänä. Taas saimme rahoillemme vastinetta, vaikka meinasinkin joutua kirjaimellisesti kalanruuaksi. Pikkukalat tulivat puremaan useaan otteeseen, parhaimpana yrityksenä oli irrottaa selässäni oleva luomi täsmäiskuilla. Jotta snorklausta pystyi jatkamaan, oli vertavuotava luomi pakko suojata laastarilla. Saa nähdä onko Petteri joutunut samankaltaisten hyökkäyksien kohteeksi Koh Taolla, jossa hän on suorittamassa sukelluskurssia parhaillaan.

Vielä huomisen vietämme Langkawissa, minkä jälkeen suuntaamme kohti Malesian pääkaupunkia Kuala Lumpuria. Siitä palaamme takaisin Bangkokiin, josta muutaman päivän huilaamisen jälkeen otamme suunnaksi Kambodzan. Sen jälkeen onkin edessä viimeinen paluu Bangkokiin ainakin tämän reissun osalta. Paluulennon Suomeen olen itse varannut Hongkongin kautta, jossa länsimaalainen ja aasialainen kulttuuri sopivasti sekoittuvat ja ehkä kulttuurishokki ei pääse yllättämään kotikonnuilla. Muilla pojilla paluusuunnitelmat ovat hieman erilaiset, joista ehkä kuulette vielä..

Let’s go -meiningillä jatketaan!

Wind of change - viimeistä viedään

Kambodzan reissun jälkeen tosiaan jouduimme vähän parantelemaan itseämme. Kaikilla oli vuorotellen ripulia ja pientä kuumeiluakin - toisilla enemmän ja toisilla vähemmän. Tiedä sitten mikä pöpö on ollut liikkeellä...

Muuten arki sujui jo tutuksi tulleiden kouluhommien parissa. Kuulimme, että lauantaina koululla olisi rumpukilpailut, jonne olisi tulossa porukkaa 15 eri yliopistolta. Päätimme käydä katsomassa millainen tapahtuma on kyseessä. Päästyämme paikalle iltaseitsemän aikaan tunnelma oli jo katossa. Kieltämättä osa porukasta oli lievästi sanottuna huonossa kunnossa... Mutta ilta sujui mukavasti nurmikolla istuen ja hyvästä tunnelmasta ja livemusiikista nauttien. Ja tulipahan nähtyä thaimaalaisten opiskelijakollegoiden tapa juhlia.

Saimme sattumalta tietää, että muuan Scorpions olisi tulossa Bangkokiin jäähyväiskiertueelle torstaina 10.2. Päätimme maanantaina, että voisihan sinne keikalle mennä, jos lippuja niinkin lähellä konserttia vielä saisi. Kävimme sitten kyselemässä lippuja, ja saimmekin 2000 bahtin liput 1500 bahtilla eli noin 35 eurolla, ei ollenkaan paha hinta noinkin kovan luokan keikasta. Muutama päivä sitten luotiin vähän keikkafiilistä kuuntelemalla Scorpionsin biisejä. Torstaina hypättiin taksin kyytiin suuntana Impact Arena ja huomasimme, että Bangkokissa oli varmaan vuosisadan pahimmat ruuhkat! Taksikuskimme kyllä teki kaikkensa, jotta ehtisimme keikalle ajoissa. Kyydin voi tiivistää seuraavalla videopätkällä. Kaveri painoi ruuhkassa jonojen ohi sisäkautta kaidetta hipoen ihan muina miehinä ja välillä renkaat vinkuivat kuin elokuvissa :D Noh, ehdittiin kuin ehdittiinkin keikalle ja vieläpä hyvissä ajoin - konsertti kun alkoi thaimaalaiseen tapaan vähän myöhässä. Keikka kaiken kaikkiaan oli aivan loistava, vaikka odotukset ehkä olivat vieläkin korkeammalla. Shown varasti 62-vuotias kitaristi Rudolf Schenker, joka juoksenteli ja pomppi lavalla kuin olisi vieläkin parhaiden päiviensä vedossa! Ja kyllähän Scorpionsin klassikkobiisit sytyttivät!

Jarkko Ve:n kanssa käytiin katsomassa Asean Basketball Leaguen 1. finaali, jossa Thaimaan oma Chang Thailand Slammers kohtasi Philippine Patriotsin. Täytyy sanoa, että thaimaalaiset osaavat hommansa tunnelman luomisessa. Hallissa raikui kannatuslaulut kuin jalkapallostadioneilla konsanaan, aivan mahtava meininki! En ole vastaavaa tunnelmaa kokenut sitten Äänekosken oman hornankattilan joskus 90-luvun lopulla miesten pudotuspeleissä ja naisten finaaleissa 2000-luvun puolella. Sitä voittanutta ei ole kyllä vieläkään ;) Näyttää siltä, että Thaimaassa juhlitaan pian koripallomestaruutta, Slammers nimittäin voitti ensimmäisen mittelön tiukan taiston jälkeen.


Kouluhommissakin aletaan olla jo loppusuoralla: vielä pari viikkoa ja alkaa koeviikot. Yksi koe joudutaan käymään vääntämässä, minkä jälkeen on enää yksi esitys. Viimeinen kuukausi Bankokissa pärähti juuri käyntiin, aika on hujahtanut aivan mieletöntä kyytiä!

Vieraalla maalla: Kambodza

Sillä välin kun Vinski vietti ansaittua laatuaikaa (ommoo lommoo) etelässä, niin me muut pojat tosiaan päätimme pyörähtää itä naapurissa, Kambodzassa. Meidän torstain tunnit oli peruttu ja keskiviikko aamunakin meidän piti vain käydä juttelemassa erään opettajamme kanssa projektin etenemisestä, niin edessä oli periaatteessa viiden päivän loma, pientä koulutehtävää lukuun ottamatta. Tiistai-keskiviikko yö jouduttiin kuitenkin vääntämään  tehtäviä thaimaalaisten tapaan yömyöhään.

Olimme kuulleet Saksalaisilta vaihtarikavereilta, että Kambodzaan pääsee mukavasti, halvasti ja kätevästi bussilla. Näin ollen lähdimme kyselemään itäiseltä bussiasemalta kyytejä Kambodzan rajalle, mutta selvisikin että edellinen bussi oli lähtenyt tunti sitten ja seuraava lähtisi kolmen tunnin kuluttua, joten hyppäsimme taksiin. Taksi maksoi 2000bahtia (50€) ja matkaa kertyi 300km. Rajalla meitä vastaan tuli toinen yllätys, kun viisumitoimisto oli mennyt klo17 kiinni ja me oltiin paikalla klo19, mutta rahalla saa ja hevosella pääsee. Jouduimme maksamaan 400bahtia ylimääräistä kun meille järkättiin viisumit. He "pakottivat" meidät myös tilaamaan jatko kyydin heidän kauttaan Siem Reapiin, kuten myös yöpaikan. Kyyti maksoi taas 2000bahtia ja yöpyminen 800bahtia (20€). Mutta olo oli hieman "koijattu", kun huomasimme että kyyti oli joku heidän kaverinsa. Lopulta koko menomatkan hinnaksi tuli 4000bahtia (100€) kolmelta hengeltä, kun matkustettiin 600km taksilla... KYLLÄ taksilla 600km.

Siem Reap on kuuluisa Angkor Wat:in temppelistään, joka luetaan yhdeksi maailman "kahdeksasta" ihmeestä ja se on maailman suurin temppeli. Toisen huonosti nukutun yön jälkeen päätimme lähteä käväsemään katsastamassa kyseisen temppelin. Pääsylippu temppeliin oli 20dollaria, joka paikallisiin hintoihin on huima. Kambodzassa on käytössä Yhdysvaltain dollari ja heidän oma riel, mutta normaalisti niitä käytetään yhdessä sekaisin. Harmiksemme Petterille oli noussut yöllä kuume ja hän joutui suurimman osan lepäilemään tuktukissa, kun minä ja teppo räpsimme kuvia temppeleistä. Lisäksi kävimme muutamalla muullakin temppelillä, jotka sijaitsivat lähellä Angkor Wattia, mm. Bayon ja Tomb Raider temppeli.

Siem Reap oli ihan mukava pikku kaupunki, mutta emme halunneet jäädä kuluttamaan kallisarvoista aikaamme sinne enempää ja hyppäsimme yöbussiin, jonka päämäärä oli Sihanoukville (Etelä-Kambodzassa). Matkan oli tarkoitus kestää 10-12 tuntia ja meille luvattiin sänkypaikat, viltteineen ja vesipulloineen. Mutta eihän se mennyt ihan niinkuin piti, bussissa ei ollut sänkypaikkoja, vilttejä, eikä vettä, eikä bussi mennyt edes suoraan Sihanoukvilleen vaan pääkaupunki Phnom Pehniin. Aamulla kuuden jälkeen meidät puskettiin väkisin ulos bussista ja toinen bussi Sihanoukvilleen lähti reilun tunnin päästä. Joten jouduttiin kikkailemaan aamu Phnom Pehnissä. Bussi Phnom Pehnistä Sihanoukvilleen oli vieläkin huonompi kuin yöbussi ja matkalla se meni kertaalleen jopa rikki. Todellisuudessa matka kesti 14h.

Löydettyämme majapaikan Sihanoukvillestä, lähdimme kiikuttamaan Petteriä sairaalaan ja selvisikin, että kuumetta oli 39astetta, ei muuta kuin piikki takamukseen ja tiputukseen. 3h ja 160dollarin jälkeen Petteri oli kuin toinen mies. Päivän aikana minä ja Teppo ehdimme tutustua kaupungin keskustaan ja lähimpään rantaan. Ranta oli nuorten turistien täyttämä, kerjäläisiä oli paljon ja ruoka/juoma olivat erittäin halpaa. Seuraavana päivänä päätimme lähteä vähän kauempana sijaitsevalle rannalle ja Petteriki pystyi lähtemään mukaan. Ranta oli huomattavasti rauhallisempi, kauniimpi ja vesikin näytti puhtaammalta. Rannalla lepäilyn jälkeen otimme suunnaksi Bangkokin, yöbussilla, KYLLÄ!

Tällä kertaa matka-ajaksi puhuttiin 15-20 tuntia ja luvattiin kaikki ylellisyydet kuin viimeksikin. Hyppäsimme bussiin ja siellä oli KERROSSÄNGYT jokaiselle, viltit ja vedetkin löyty. Tiesimme kuitenkin, että edessä on 2 vaihtoa, toinen Siem Reapissa ja toinen Thaimaan rajalla. Ensimmäinen vaihdon jälkeen oleva bussi tuntui myös hyvältä ja tilavalta, mutta sitten alkoi tapahtumaan. Bussi pysähtyi noin 2km päässä erään hotellin eteen ja kaikkien oli poistuttava kyydistä. Meille sanottiin, että 2h päästä lähtee bussi rajalle. Söimme aamupalan odotellessamme bussia ja kun bussi tuli, niin se oli melkein täynnä jo valmiiksi. Emme mahtuneet sitten siihen ja meille luvattiin toinen bussi. Toinenkin bussi oli melkeen täynnä ja se oli paljon pienempi ja huonompi kuntoisempi ku ensimmäinen. Jäimme odottelemaan kolmatta, joka olikin pakettiauto, johon sitten mahduimme. Ei ilmastointia, ei kunnon penkkiä, ei mitään ja matkaa oli melkein 300km. Ne jotka jäivät vielä ulos pakettiautosta, joutuivat lähteä ylitäysillä henkilöautoilla.

Rajalla meitä odotti sitten valtavat jonot, joissa odottelimme muutaman tunnin ja rajan yli päästyämme meitä odotti bussi (pakettiauto) Bangkokiin. Matka kesti 24h. Ei ole luottamista Kambodzan V.I.P. busseihin. Mutta kokemushan se taas oli, ja jälkeen päin tälläiset asiat vaan naurattavat !! Kyllä Kambodzalaiset voisivat ottaa mallia vaikka VR:ltä, sekin toimii paremmin.

Kaiken kaikkiaan Kambodza oli karu mutta hienolla tavalla karu. Siellä elämä oli vielä melko alkukantaista, tiet huonossa kunnossa (ei välttämättä edes asfalttia), maisemia ei ollut pilattu pilvenpiirtäjillä, eikä korkeilla hotelleilla ja ihmiset oli todella leppoisia, ehkä jopa enemmän kuin Thaimaassa. Toisaalta kaikki mikä on kiellettyä Thaimaassa on sallittua Kambodzassa, tekeekö se ihmiset sitten leppoisammiksi, sitä en tiedä. Kambodza oli kuin Villi Itä.

Mutta viiden huonosti nukutun yön jälkeen oli mukava palata taas koulun penkille virkeänä ottamaan seuraavan viikot haasteet vastaan, niin ja koko porukka vielä kipeenä täällä, pientä ripulointia ja kuumeilua ollu yhdellä sun toisella !

...näillä mennään !!!