Missä lumi? Missä pakkanen? Missä jouluherkuista notkuvat ruokapöydät?

Tänä vuonna joulu vietettiin hyvin erilaisissa tunnelmissa. Perinteikkäät joulun värit: punainen ja valkoinen, saivat väistyä sinisen, keltaisen ja vihreän tieltä. Nämä värit painuivat verkkokalvoille Koh Taon ja Koh Phanganin saarilla; meri oli turkoosia, hiekka keltaista, viidakko kauniin vihreää ja aurinko paistoi lähes pilvettömän siniseltä taivaalta!

Matka ei kuitenkaan lähtenyt käyntiin aivan ongelmitta. Keskiviikko-iltana lähdimme bussilla kohti Chumphonia ja siitä tarkoituksena oli mennä lautalla kohti Koh Taon saarta. Aamulla bussista herätessämme huomasimme olevamme kuitenkin Surat Thanissa, joka on noin puolet kauempana Bangkokista kuin Chumphon! Kukaan ei siis tullut kertomaan missä ja milloin piti jäädä pois, joten nukuimme onnemme ohi. Tästä johtuen myös lauttamatkasta tuli puolet pidempi, koska jouduimme kiertämään Koh Samuin ja Phanganin kautta Taolle. Matkustusaikaa kertyi yhteensä n. 17 tuntia.

Perillä huomasimme olevamme melko rauhallisella ja kauniilla saarella, joka on etenkin sukeltajien suosima kohde. Jouluaattona vuokrasimme päiväksi kaikille omat menopelit (mopot) ja kiersimme saaren päästä päähän melko nopeasti sen pienuudesta johtuen. Pysähtelimme välillä vilvoittelemaan turkoosin siniseen veteen ja nauttimaan kauniista ilmasta - vain ravintoloissa ja kaduilla olleet joulukoristeet muistuttivat joulusta. Auringon laskiessa taivaanrannan taakse menimme syömään jouluateriaa merenläheiseen ravintolaan ja ihastelemaan kyseistä luonnonilmiötä. Ateriamme koostuivat thairuuasta ja spagetista, kuten kaikki me olemme varmasti perinteikkäässä joulussa tottuneet syömään! Joulun kunniaksi herkuttelimme ja otimme vielä jälkiruuiksi pannukakkua banaanitäytteellä. Maittavasta ateriasta huolimatta totuttuja jouluruokia tuli kyllä ikävä. Viimeinenkin joulufiilis meni mopoja palautettaessa. Muutaman vaivaisen naarmun takia, jotka olivat tulleet mopojen pohjiin huonokuntoisten teiden seurauksena, jouduimme jättämään maksamamme depositit kyseisille huijareille. Loppuillan mökötimme tonttulakit päässä ja pelasimme huoneen terassilla korttia.

Joulupäivänä suuntasimme kohti Koh Phangania, joka osoittautui vieläkin rauhallisemmaksi paikaksi kuin Tao. Hotellimme oli lähes tyhjillään, vaikka todella hienolla paikalla sijaitsikin. Uima-altaalta oli suora näköyhteys merelle; kyllä kelpasi poikien polskia ja nauttia. Kävimme myös snorklaamassa ja katselemassa merenalaista elämää. Jalkakrampeista huolimatta erittäin mukavaa puuhaa! Joulupäivän iltana päätimme lähteä katsomaan kuuluisia beachpartyjä, josta saari on tunnettu. Sekään reissu ei aivan ongelmitta mennyt, mutta ei siitä sen enempää.. Uteliaimmat voivat tiedustella henkilökohtaisesti (Tepolta) illan tapahtumia!

Paluumatka takaisin Bangkokiin alkoi maanantaina. Olimme varanneet liput lauttaan, bussiin ja yöjunaan etukäteen kaiken ylimääräisen sotkun välttämiseksi. Lauttamatka meni mukavasti kannella aurinkoa ottaen ja merituulesta nauttien. Satamassa hyppäsimme meitä odottavaan bussiin, joka vei tunnissa Surat Thaniin, jossa luppoaikaa piti olla kolme tuntia ennen junan lähtöä. Kuinka ollakaan juna oli myöhässä 2,5 tuntia, joten odotteluaika venyi melko pitkäksi. Mietimme, onko VR sekaantunut jo Thaimaan rautatieverkostoonkin? Kaiken odottelun jälkeen pääsimme viimein nukkumaan junan makuuvaunuun, jossa ilmastointi oli niin kylmällä, että flunssan sieltä sain. Kaiken kaikkiaan paluumatka kesti 24 tuntia, joten menomatkan ennätys rikottiin kevyesti.

Tapahtumarikkaan reissun jälkimainingeissa kokeilemme saada itsemme paranneltua kuntoon uutta vuotta varten. HYVÄÄ UUTTA VUOTTA KAIKILLE!

"Pattijoen" reissu ja koeviikko

Viime kerrasta on taas aikaa vierähtänyt. Tuli tosiaan pojalla niin iso koti-ikävä, että oli pakko käydä vähän pyörähtämässä Suomen mailla.

JAMKIN oma kiinansuomalainen tuli tiistaina kyläilemään pariksi viikoksi. Pidettiin sen kunniaksi pienimuotoiset pikkujoulut, kutsuttiin saksalaiset vaihto-opiskelijatkin mukaan. Istuttiin iltaa hotellin katolla ja nautittiin vähän "glögiä". Oli alun perin tarkoitus lähteä vähän reissuunkin porukalla, mutta kiinalaisessa ilmastossa muutaman kuukauden elänyt ei oikein hyvin sopeutunut Bangkokin meluun ja saasteisiin, vaan sai pienimuotoisen kuumeen niin levättiin muutama päivä.

Muutaman päivän levon jälkeen lähdettiin vähän tutkimaan pahamaineisen Pattayan meininkiä. Hypättiin ensimmäiseen lähtevään bussiin, joka muuten lähti jo liikkeelle ennenkuin kerettiin lippuja ostaa. Bussiasemalla mies kysyi, mihin ollaan matkalla, juoksi bussin kiinni ja pysäytti sen :) Päästiin sopivasti lähtemään ilman odottelua. Muutaman tunnin bussimatkan jälkeen saavuttiin jonnekin päin Pattayaa, ei mitään tietoa yöpaikasta, eikä oikeastaan siitäkään, ollaanko oikessa paikassa. Bussikuski vain huuteli, että nyt voi jäädä kyydistä pois ja mehän hyväuskoisina tietenkin jäätiin. Muutaman minuutin mietiskelyn jälkeen hypättiin lavataksiin, joka vei meidät Jomtien Beachille, Pattayan itäpuolella oleva suht rauhallinen ranta, jolta alettiin etsimään huonetta yöksi. Pari paikkaa käytiin katsomassa ennenkuin löydettiin huone koko porukalle. Paikka tuntui olevan hyvin buukattu, sillä meille suostuttiin vuokraamaan huone vain yhdeksi yöksi. Mutta oli kyllä oikein luksushotelli, oikein uima-altaat ja aamiainen kuului hintaan. Allekirjottanut ei iltarientojen jälkeen vain ollut aamulla siinä kunnossa että ois kyseisistä herkuista päässyt kunnolla nauttimaan. :P

Aamulla meidät häädettiin hotellilta puolilta päivin pois ja lähdettiin etsimään uutta majapaikkaa. Monen tunnin etsimisen jälkeen majapaikka vihdoin löydettiin ja päästiin asettumaan. Otettiin huoneet taas yhdeksi yöksi, sillä seuraavana päivänä oli jo paluumatka Bangkokiin edessä. Huoneessa oli mahdollisuus tehdä jopa itse ruokaa. Sen verran saatiin aikaiseksi, että aamupala väsättiin. Peltisellä pannulla poltettiin kananmunat ja pekonit pohjaan :) Nukkumapaikat oli neljälle ja yhdelle annettiin kahden istuttava nahkasohvapaikka. Illalla pelattiin korttia sohvapaikasta ja kiinan vahvisuksellehan se paikka lankesi :)

Korttipelien ja muutaman "glögin" jälkeen lähdettiin ruokailemaan ja tutustumaan Pattayan ytimeen, eli Walking Streetille. Ennakkoluuloja hieman oli, kun aika paljon on juttuja kuultu ihmisiltä ja luettu juttuja lehdistä, mutta loppujen lopuksi paikka ei ollut niin paha kuin aluksi luultiin. Aika rauhassa sielä sai kuljeskella ja seurata maailman menoja ja valojen välkettä.

Aamulla luovutettiin huone ja lähdettiin taksilla takaisin Bangkokiin. Matka oli hieman ahtaan oloinen, ei kuitenkaan niin ahdas, kuin "bussi" Vietnamissa, mutta kuitenkin, 120 kilometriä matkaa, 6 henkeä autossa ja kuski nuokkui vähän väliä. Harvemmin on tarvinnut taksikuskia jututtaa, että se pysyis hereillä :D

Eilen alkoi "koeviikko". 2 viikkoa on varattu vain kokeille, eikä meillä ole ainuttakaan :D

Kiinan vahvistus lähti illalla takaisin Suomeen, samalla kun hän lähti, tuli Suomesta muutama vierailija jouluksi tänne meille. Huomena lähdetään vähän poikien kanssa reissuun, joulun viettoon Koh Taolle ja Koh Phanganille :P Noin viikon päästä tulemme takaisin Bangkokiin lepäämään pariksi päiväksi ja sitten taas uudeksi vuodeksi jonnekkin päin Thaimaata lähdetään kulkemaan.

Jatketaan tästä kun keritään...

Good morning Viet Nam!

Perjantaiaamuna aikaisin lähdimme matkaan kohti Vietnamia 3tunnin yöunien jälkeen. Yö jäi todella lyhkäseksi kouluhommien venähtäessä hieman pitkiksi, mutta ei se haitannut meitä. Olimme varmoja, että saamme nukkua lennolla ja bussissa ihan tarpeeksi. Lentokentällä tarkastukset olivat huomattavasti tarkemmat kuin aikaisemmalla Phuketin matkallamme, josta johtuen söimme aamupalan juoksiessamme lentokoneeseen, kiire tuli. Lento Ho Chi Minh Cityyn (ent. Saigon) kesti puoltoista tuntia. Olimme jo Bangkokissa ottaneet selvää kuinka päästä helpoiten ja halvimmalla määränpäähämme Phan Tiettiin ja perille päästyämme suuntasimmekin suoraan Mien Dongin bussiasemalle.

Hyvällä tuurillamme bussi oli juuri lähtemässä, eikä meidän tarvinnut odotella yhtään, ja se maksoi 60.000dongia elikkäs vajaa pari euroa. Tosiaan Vietnamissa meidän oli taas opeteltava vieraan valuutan käyttö, juuri kun olimme tottuneet Thaimaan Bahtiin. Yksi euro on jotakuinkin 28.000dongia. Vietnamissa ei kolikoita ole olenkaan vaan pelkkiä seteleitä, toisaalta kätevä, mutta nollat tahtoivat mennä sekaisin suomipojilta. Välillä tuli annettua 10.000d:a 100.000d:n sijasta, mutta tarjoilijat olivat rahan suhteen tarkkoina. Saattoi joskus mennä toisinpäinkin sekaisin, mutta sillon tarjoilijat eivät olleet tarkkoja. Vietnamissa pystyy tosin maksamaan kaiken dollareillakin, mutta niitä ei meidän taskuista löytynyt.

Bussi jota luulimme bussiksi olikin pieni Hiacea muistuttava pakettiauto, jossa oli istumapaikat noin 12 hengelle. Hiaceen tuli noin 8 matkustajaa, kuski ja hämärän oloinen apukuljettaja. Olimme kuitenkin erittäin luottavaisia tilanteeseen ja yritimme etsiä hyvää asentoa nukkumista varten. Hiace kuitenkin alkoi pysähdellä jokaisen kojun luona, apukuljettajan huudellessa jotain ja vähän väliä hyppiessä ulkona. Aloimme miettiä, että mitä oli oikein tapahtumassa, kunnes apukuljettaja raahasi kovin ottein erään naisen autoon. Olimme hieman hämmentyneitä, että mikäköhän kyyti tämä on ja mihin tämä on menossa. Matkan varrelta apukuljettaja keräili Hiaceen vielä lisää porukkaa ja loppujen lopuksi autossa oli 21 matkustajaa ja me jouduimme istumaan polvet suissa toistemme sylissä, joka tarkoitti että nukkuminen jäi melko vähälle. Kun vielä otetaan huomioon, ettei autossa ollut ilmastointia ja matka kesti 5tuntia, voi sanoa että matka oli melkoinen kokemus ja nyt tiedämme "Kuinka paljon mahtuu pieneen Hiaceen?"

Liikenne Vietnamissa oli melkoista, vaikka liikenne olikin oikeanpuoleinen. Sääntöjä ei varmasti ollut ollenkaan, pienempi väistää. Silti Hiacessa tuntui, että henki oli aika löyhässä. Muutaman tiukan ohitustilanteen jälkeen, oli pakko alkaa miettiä muita paluu vaihtoehtoja sunnuntaille. Tämän reissun jälkeen Bangkokin liikenne tuntuu järjestelmälliseltä ja hyvin sujuvalta.

Joulu ja lumi tuli HCM Cityynkin

Perillä meitä odotti todella hieno kolmentähden hotelli, jonka olimme varanneet jo Bangkokista. Yövyimme paikassa nimeltä Mui Ne Beach, joka on surffareiden ja kitesurffareiden suosima kylä. Mui Ne:ssa oli todella paljon venäläisiä ja saksalaisia turisteja, mutta myös paljon vietnamilaisia, jotka olivat tulleet viikonlopun viettoon. Kylä oli todella rauhallinen ja mielyttävä paikka. Pari päivää vierähtikin todella nopeasti ihan lepäillessä, uidessa ja syödessä hyvin. Sunnuntaina odottikin sitten matka takaisin HCM Cityyn ja tällä kertaa varasimme kunnon oikean bussin, joka olikin sitten täynnä turisteja. Matka oli huomattavasti mielyttävämpi. Jouduimme matkalla poliisin ratsiaankin, mutta poliisi kävi vain testailemassa, että toimiiko tööötti =)

Vietimme illan ja yön Ho Chi Minh Cityssä ja kiertelimme kaupunkia ympäri, mutta lähes 10miljoonan asukkaan kaupungissa ilta on liian lyhyt aika tutustua alueeseen kunnolla. Yleisesti ottaen Vietnam oli viihtyisä paikka, vaikka sodan jälkiä näkyikin vielä ympäri maata. Olisi ollut mukava viettää useempikin viikko Vietnamin maaperällä ja tutustua maahan paremmin, mutta kouluvelvollisuudet kutsuivat Bangkokissa, jonne lensimme maanantai päivällä. Kaikesta huolimatta ainakin minun mielestä oli erittäin mukava palata Bangkokiin, kotiin...

Arki tuli vastaan

Viimeisestä blogipäivityksestä on taas vierähtänyt jo melkein pari viikkoa. Kiirettä on pitänyt kouluhommien kanssa, minkä vuoksi ei ole ehtinyt/jaksanut blogiin kirjoitella. Petterin piti päivittää blogia, mutta kaveri karkasi Suomeen 8 päivän lomalle :P

Arki on tullut vastaan täälläkin. Kouluhommia on paljon ja koko ajan tulee uutta projektia ja assignmentia. Käytännössä maanantaista torstaihin painetaan kouluhommia niska limassa aamusta iltamyöhään ja viikonloppuna sitten rentoudutaan ja unohdetaan koulu hetkeksi. Paikallisilla tuntuu olevan tehtävissä teemana "määrä korvaa laadun". Projektissamme saimme aikaiseksi yhden A2-julisteen, kun taas thaimaalaiset olivat rustanneet neljä A2:sta täyteen tekstiä ja kuvia...

Opimme lisää thaimaalaisesta opiskelukulttuurista myös kuunnellessamme thaimaalaisten powerpoint-presentaatioita. Osa heistä oli nauhoittanut puheen valmiiksi nauhalle. Ja juuri, kun mietimme, että "nyt on kaikki nähty", niin eräs poika piti videoksi nauhoitetun esityksen... :D Kaiken lisäksi suurin osa esityksistä oli aivan tehtävänannon vierestä. Mitähän Suomessa sanottaisiin, kun menisi luokan eteen pitämään esitelmän ja laittaisi vaan videon pyörimään? Kyllähän siellä naurettaisiin kaveri ensishokin jälkeen luokasta ulos :D

Viime perjantaina lähdettiin sitten saksalaisten kanssa vähän hurvittelemaan Siam City Park -vesipuistoon, jossa on mm. maailman suurin aaltoallas. Päivälippu maksoi 300 bahtia (7,5 euroa) eli oli kyllä todella halpaa hupia! Heti ensimmäisenä mentiin Giant Dropiin, jossa tultiin vapaapudotuksena 50 metristä alas, oli kyllä siisti kokemus. Olihan siellä myös vaikka minkälaisia vuoristoratoja ym. härveleitä. Yksi vuoristorata, joka meni etu- ja takaperin silmukoita, veti kyllä allekirjoittaneen naaman vähän kalpeaksi :D Puistossa oli tosiaan myös uima-altaita ja vesiliukumäkiä. Etelä-Aasian korkeimmasta liukumäestä hyppyineen ei selvinnyt ilman reikiä uimashortseissa!

Petteri on siis Suomessa ensi viikon, mutta me muut varattiin lennot Vietnamiin Ho Chi Minhiin ensi perjantaille. Tarkoituksena on mennä Phan Thietiin vähän rentoutumaan muutaman päivän lomalle. Takaisin Bangkokiin lennetään sitten maanantaina. Sitä odotellessa!

Koulua, kiirettä ja matkustelua

Lähes kaksi viikkoa on ehtinyt kulua viimeisestä blogipäivityksestä. Olemme reissanneet aina, kun koulu on antanut myötä, joten tietokoneella istumiseen ei ole jäänyt juuri aikaa. Kahdessa viikossa on ehtinyt tapahtua paljon ja siksi luvassa on (ikävä kyllä) paljon myös tekstiä.

Koulu on lähtenyt liikkeelle kaiken alkutohinan jälkeen melko mukavasti. Opetusmenetelmät ovat Suomeen verrattuna erilaiset: täällä tehdään ryhmänä paljon projekteja ja esitelmiä, joista arvosanat lähinnä muodostuvat, kun taas Suomessa istutaan luennoilla ja arvosanat perustuvat pitkälti tenteistä saatuihin numeroihin. Opetustyyli on vaatinut totuttelua, mutta ystävällisten opettajien ja paikallisten oppilaiden opastuksella olemme päässeet siitä jyvälle. Kampuksellamme on paljon ulkomaalaisia opettajia, jotka puhuvat hyvää englantia ja heitä on helppo kuunnella. Myös paikalliset opettajat puhuvat usein hyvää englantia, mutta vahvaa thaimaalaista aksenttia on välillä vaikea ymmärtää ja kuunteluun täytyy keskittyä. Kutsummekin usein thaimaan ja englannin sekoitusta thanglesiksi.

Toissa viikolla lähdimme varhain perjantai-aamuna pidennetylle viikonloppumatkalle Hua Hiniin. Hua Hin sijaitsee noin 200 kilometriä Bangkokista etelään ja bussilla matka taittui kolmessa tunnissa. Paikkana se ei meitä säväyttänyt; ranta oli sotkuinen, hiekka karheaa ja paikalliset kadut täynnä pieniä turisteille tarkoitettuja baareja, joista paikalliset tytöt (tai ladyboyt) huutelivat kaikille ohikulkijoille. Joillekin kyseinen toiminta voi olla unelmien täyttymys, mutta ainakin allekirjoittaneen mielestä se oli ärsyttävää. Mutta jos paikassa oli paljon huonoa niin oli siinä myös hyvääkin.. Vuokrasimme pari skootteria vuorokaudeksi (hinta 200 bahtia=5 euroa/skootteri + bensat) ja lähdimme ajelemaan kohti korkeita vuoria. Vasemmanpuoleiseen liikenteeseen ja ajokulttuuriin pääsi nopeasti käsiksi ja sen jälkeen ajaminen oli yhtä nautintoa. Maisemat matkan varrella olivat upeat ja skoottereilla pääsi paikkoihin joihin muuten ei olisi tullut lähdettyä. Hua Hinin matkan pelasti myös lauantai-iltana rannalla järjestetty hyväntekeväisyyskonsertti, jonka tulot käytettiin elefanttien hyväksi. Lavalle nousi paikallisia DJ:tä ja pääartistina oli Thaimaan kuuluisin HipHop-yhtye, jonka musiikki kuulosti välillä lähes suomalaiselta iskelmältä! Matka takaisin Bangkokiin taittui EI niin rattoisasti junalla. Matka kesti viisi tuntia ja jouduimme istumaan koko matkan puisilla penkeillä, eikä ikkunoissa ollut laseja. Omalla tavalla hieno kokemus sekin, mutta kerta oli tarpeeksi!

Viime viikolla meillä ei ollut kuin maanantai ja tiistai koulua, koska täällä oli valmistujaispäivä ja opettajilla muita kiireitä. Siksi varasimmekin lennot Phuketiin, päräytimme keskiviikko-aamuna taksilla Suvarnabhumin lentokentälle ja siitä Air Asian koneella kohti etelää. Koska sää ei pilvisyyden ja sadekuurojen takia alkuun suosinut, vuokrasimme kaikille omat skootterit ja kiersimme saarta ristiin rastiin. Maisemat Phuketissa olivat upeat, mutta paikoin sekin jo turismin pilaamaa. Ehdimme yöpyä kolmella eri rannalla: Kamalalla, Patongilla ja Karonilla ja nähdä kaiken rauhallisuuden ja turistirysän väliltä. Lomaan sisältyi paljon aktiviteettejä, kun skootteriajelun lisäksi kävimme ajamassa kartingia ja Petterin kanssa kokeilemassa riippuliitoa veneen perässä! Hienoja kokemuksia kaikki!

Kuvia voit käydä katsomassa "kuvia"-kansiosta

Nyt nokka kohti uusia tuulia!

Viikot hujahtaa ja talvi tulee Bangkokiin

Viime viikko alkoi Bangkokissa lähinnä tulvien tuloa odotellen. Asumme noin kilometrin päässä Chao Phraya joesta, jonka pelättiin tulvivan kaupunkiin ja aiheuttavan suurtakin tuhoa. Kilometri tässä kaupungissa on hyvinkin lyhyt matka, mutta tulvia ei tarvinnut pelätä kuitenkaan tänne asti. Joella kuitenkin varauduttiin tuhoihin laittamalla hiekkasäkkejä ympäri joenrantaa. Elämä Bangkokissa jatkui kuitenkin normaaliin tapaan ja meillä orientaatiojakso oli loppusuoralla.

Torstaina veimme koululle hieman terveisiä Suomesta salmiakin muodossa. Kohteliaina ihmisinä suurinosa sanoi tykkäävänsä, mutta naamanilmeet kertoivat kuitenkin hieman toista. Sana jolla useat kuvailivat salmiakkia oli: ainutlaatuinen. Torstai-iltana pääsimme orientaatiojakson päättymisen takia syömään yhdessä jaksolle osallistuneiden oppilaiden ja opettajien kanssa hienoon japanilaiseen ravintolaan. Koulu luonnollisesti maksoi koko lystin jälkiruokineen. Toisaalta lihaisat ateriamme maksoivat hengeltä noin 300bahtia (=7,5€), sillä rahalla Suomen vastaavissa ravintoloissa ei yleensä saa paljoakaan. Vertailun vuoksi voin kertoa, että 300bahtilla syömme koulussa kuukauden ajan.

Perjantaina meillä oli sitten ensimmäinen koe ja aiheena thain alkeet. Me kaikki läpäisimme haastavan kokeen jokseenkin vaivattomasti. Läpipääsyä ei voinut kuitenkaan paljon juhlia, koska sunnuntai-aamuna oli sitten taas herättävä aikaisin ja lähdettävä pääkampukselle ilmoittautumaan kursseille. Koululla meistä otettiin valokuvat ja sormenjäljet, jonka jälkeen saimme todella hienot opiskelijakortit itsellemme.

Maanantaina alkoi sitten jo varsinainen koulu, jota olimmekin jo vähän odotelleet. Oli jopa yllättävänkin mukavaa istuutua koulunpenkkiin. Kampuksemme sijaitsee parin kymmenen kilometrin päässä asunnostamme, mutta asuntomme vierestä lähtee ilmainen bussikuljetus kampukselle ja kyyti koululle kestää noin puolisen tuntia. Kampus sijaitsee lähempänä merta, jonka huomaa täysin erilaisesta ilmastosta. Ilma on selvästi puhtaampaa ja tuuli viilentää ilmaa sopivasti. Toisaalta ilma on viilentynyt Bangkokin keskustassakin huomattavasti ja jossain määrin voi jopa sanoa, että välillä tulee vilu. Sitä ehti jo tottumaan yli kolmenkymmenen asteen lämpötilaan ja nyt täällä on vain reilu parikymmentä astetta. Talven tulon täällä huomaa myös kaupoissa, sillä kojut on täynnä talvitakkeja ja pipoja.

Täytyypä tästä lähteä hanska ja pipo ostoksille...

Rannalla makoilua ja kalastusta thaimaalaiseen tapaan

Kohta ollaan kolme viikkoa oltu jo täällä ja täytyy sanoa, että nopeasti on aika mennyt! Viime viikko vierähti koulussa edelleen thain alkeita opetellessa. Perjantaina sitten lähdettiin pitkän viikonlopun kunniaksi suoraan koulun jälkeen vähän rentoutumaan Koh Samet -saarelle saksalaisten vaihtareiden kanssa.

Perillä saaressa odotti lievästi sanottuna epätasainen taksikyyti. Rannat ovat luonnonpuistoalueella ja tiet olivat sen mukaisia: täynnä töyssyjä ja lammikoita. Päästyämme Ao Wong Duan -nimiselle rannalle asetuimme bungaloweihin, jotka eivät aivan sieltä hienoimmasta päästä olleet, mutta pääasia, että hinta oli halpa. Vessoissa ei ollut lavuaareja lainkaan ja katossa oli hämähäkin seittejä ja lattialla etanoita sun muita ötököitä. Mutta olipahan kokemus sekin. Ranta taas oli todella viihtyisä ja maisemat komeat.

Lauantai pyhitettiin pitkälti rannalla makoilulle ja uimiselle. Merivesi oli todella lämmintä, ei uinti paljoa vilvoittanut. Rannalla maatessa tuli myös viikonlopun ainoat vesipisarat, muuten paistoi aurinko koko reissun. Kokeiltiin myös banana boat -ajelua, oli kyllä hurja kyyti! Kaaduttiin varmaan kymmenen kertaa ja loppujen lopuksi tulikin sitten suolavettä nenästä.

Sunnuntai otettiin todella rennosti, illalla lähdettiin tutustumaan thaimaalaiseen kalastukseen kuuden tunnin reissulle. Eihän se ollut ihan mitä odotettiin. Meille annettiin muovipullot, joiden ympärille oli kieputettu siima ja koukku ilman syöttiä. Niitä sitten uitettiin vedessä :D Reissu alkoi jo tuntua täydelliseltä fiaskolta, mutta tilannetta pelasti vähän se, kun päästiin maistelemaan paistettua kalmaria. Oli yllättävän hyvää ulkonäköön nähden!

Maanantaina lähdettiinkin sitten takas Bangkokiin. Koh Samet oli todella viihtyisä saari, siellä näytti olevan enemmän paikallista porukkaa verrattuna moniin muihin turistipaikkoihin. Oli kyllä mukava päästä hetkeksi pois täältä saasteiden seasta hengittämään raitista ilmaa. Tällä viikolla pitääkin sitten valita lopulliset kurssit, ja ensi viikolla alkaa varsinainen opiskelu. Jännityksellä odotetaan, miten lähtee opiskelut liikkeelle.

- pojat

Ten baht ten baht ten baht ten baht

Sanoo tuktukkikuski kun hintaa kysellään.

Tiistaipäivä pyhitettiin levolle viimeisen lomapäivän kunniaksi. Tais olla eka päivä kun paisto koko päivän aurinkokin. Keskiviikkoaamuna ahtauduttiin samaan hissiin saksalaisten vaihtareiden kanssa. Sattumalta oltiin aivan yhtäaikaa koululla. Lepposta porukkaa släbäreissä ja shortseissa verrattuna meihin, kun meillä oli melkein puvut päällä. Aluksi tutustuttiin paikallisiin tutoreihin eli buddeihin. Sen jälkeen kierrettiin kampusaluetta ja mentiin syömään. Tarjolla oli mm. merileväkeittoa, riisiä ja mustekalaa. Yks buddy söi jäätelöä thaimaalaisittain leivän välissä jälkkäriks :D Illalla käytiin ostamassa kouluvaatteita ja katsomassa thainyrkkeilyä.

Torstaina alettiin opiskeleen thain alkeita. Pari tuntia jutusteltiin, syötiin ja lähdettiin kotiin. Ruoka oli niin tulista, että lähtiessä penkkiin jäi märkä läiskä. Iltasella tutustuttiin läheiseen ulkoilmapunttisaliin, jossa käytettiin painoina mm. hammasrattaita ja muita ruostuneita osia. Ei niistä ottanut selvää, mitä ne oli. Lähtiessä oli vaatteet ruosteessa.

Perjantaina tutustuttiin Grand Palace temppeliin. Yksi buddeista kertoi, että sielu saapuu Bangkokiin vasta kun on temppelissä käynyt. Ollaan nyt sitten henkisestikin Bangkokissa. Jatkoimme illalla tutustumista muiden vaihtareiden kanssa. Viikonloppu otettiin muuten rennosti, pelailtiin vähän korista, bilistä ja keilattiin.

Tänään opiskeltiin vähän thaimaalaisia ruokia ja ruokalajeja. Päivän päätteeksi tehtiin tulista Som Tam salaattia ja syötiinkin sitä, huh huh.

Ensi viikonlopun suunnitelmissa on lähteä ekskursiolle läheiselle saarelle, Koh Sametille, kun on maanantaina vapaapäivä. Tämä viikko (koko viikko) ollaan koulussa edustustehtävissä.

Terveisin poijjaat!

Lost in Bangkok

Sawatdee Krup!

Lento Bangkokiin lähti Helsinki-Vantaan lentokentältä tiistaina klo 23.40. Kentällä nähtiin tuttuja naamoja, kun Vehmaskosken Kari oli lähdössä reissuun ja nähtiinpä pääministerikin. Lento itsessään meni todella nopeasti tv-sarjoja ja elokuvia katsellessa sekä suurimman osan ajasta nukkuessa. Noin 13.45 paikallista aikaa oltiin perillä Bangkokissa. Lentokoneesta ulosastuessa lämmin ja kostea ilma puski vasten kasvoja. Taksikuski Mr. Lee heitti meidät hotellille ja opetti samalla vähän thain kielen alkeita. Ja nauroi hulluna kun kerrottiin, että ollaan opiskelijoita.

Hotelli on oikein viihtyisän oloinen ja sijainti on todella hyvä. Myös henkilökunta on mukavaa. Otettiin huoneet ensin kolmeksi päiväksi, koska parempia vaihtoehtoja ei löydetty, jatkoimme varausta kuukaudeksi eteenpäin.

Ilmasto on ollut todella kuumaa ja kosteaa, kuin kylpylässä ois, välillä on pitänyt mennä sisälle vilvoittelemaan, ja suihkuun kuivattelemaan. Hotellihuoneissa on onneksi hyvä ilmastointi.

Alku meni tutustuessa kaupungin kulkuyhteyksiin. Kävimme pyörimässä keskustassa mm. Bangkokin suosituimmassa ostoskeskuksessa MBK:ssa. Ollaan käyty myös jokiajelulla, Khaosan roadilla ostoksilla sekä State Towerin (247 m) huipulla katselemassa Bangkokia vähän korkeammalta. Onhan tämä mielettömän laaja kaupunki, kun valot vaan jatkuvat horisonttiin. Paikalliset ovat oikein mukavia ja avuliaita mutta käyrempiä kuin kierot savolaiset, ei koskaan tiedä kuka haluaa oikeasti auttaa ja kuka haluaa jotain muuta. On tarjottu mm. lippuja show pingikseen.

Tänään maanantaina kävimme etukäteen vähän tutustumassa koulun pääkampukseen ja moikkaamassa Parichartia, meidän yhteyshenkilöä. Kampusalue oli todella viihtyisän näköinen lampineen ja suihkulähteineen. Keskiviikkona kouluaherrus alkaa tutustumiskiertueen ja sen jälkeen thain alkeiden merkeissä. Iltapäivällä kun tulimme takaisin China Townin kautta kämpille, nukahdimme taksiin ja heräsimme kun auto alkoi nykimään ja bensa loppui... kävelimme kotiin.

Tästä on hyvä jatkaa...

Terveisin Jarkko, Petteri, Jarkko ja Teppo

Lähtökuumetta

Lähtöön muutama päivä enää aikaa ja täytyy tunnustaa, että jännittää ! huh huh ! Kaikki asiat alkaa ainakin minun osalta olla pakkausta vaille valmiina. Thaimaahankin ollaan oltu jo kivasti yhteyksissä ja paljon on apua tarjottu muun muassa asunnon etsimiseen. Saa nähdä kuinka avuliaita ihmiset siellä todellisuudessa on ja kuinka helposti löydetään hyvä asunto, huoneisto, hotelli tai jokin muu vastaava kohtuu hintaan.

Olemme perillä Bangkokissa keskiviikkona (6.10.2010) puolenpäivän jälkeen, joten meillä on lähes viikko aikaa tutustua kaupunkiin ja kulttuuriin ennen kuin koulunkäynti alkaa. Aluksi meillä on puolisen kuukautta orientaatiojaksoa, johon sisältyy oikeastaan vain thaimaan kielen alkeita. Thaimaan kielen alkeet saattavat olla meille jopa elintärkeitä, koska kuulemma koulullakin kaikki opasteet sun muut ovat thaimaan kielellä ja huhujen mukaan koululla ei puhuta paljoa englantia. Hyvällä elekielellä tulee kuitenkin pärjäämään aina! (..toivottavasti)

Kaikesta huolimatta uskon, että meillä on edessä äärimmäisen antoisa ja huikea puolivuotinen, pitää vaan toivoa että me kaikki pysytään suurinpirtein terveinä, eikä mitään suurempia force majeureja tule!!!

Antoisia lukuhetkiä kaikille faneille :o)