Missä lumi? Missä pakkanen? Missä jouluherkuista notkuvat ruokapöydät?

Tänä vuonna joulu vietettiin hyvin erilaisissa tunnelmissa. Perinteikkäät joulun värit: punainen ja valkoinen, saivat väistyä sinisen, keltaisen ja vihreän tieltä. Nämä värit painuivat verkkokalvoille Koh Taon ja Koh Phanganin saarilla; meri oli turkoosia, hiekka keltaista, viidakko kauniin vihreää ja aurinko paistoi lähes pilvettömän siniseltä taivaalta!

Matka ei kuitenkaan lähtenyt käyntiin aivan ongelmitta. Keskiviikko-iltana lähdimme bussilla kohti Chumphonia ja siitä tarkoituksena oli mennä lautalla kohti Koh Taon saarta. Aamulla bussista herätessämme huomasimme olevamme kuitenkin Surat Thanissa, joka on noin puolet kauempana Bangkokista kuin Chumphon! Kukaan ei siis tullut kertomaan missä ja milloin piti jäädä pois, joten nukuimme onnemme ohi. Tästä johtuen myös lauttamatkasta tuli puolet pidempi, koska jouduimme kiertämään Koh Samuin ja Phanganin kautta Taolle. Matkustusaikaa kertyi yhteensä n. 17 tuntia.

Perillä huomasimme olevamme melko rauhallisella ja kauniilla saarella, joka on etenkin sukeltajien suosima kohde. Jouluaattona vuokrasimme päiväksi kaikille omat menopelit (mopot) ja kiersimme saaren päästä päähän melko nopeasti sen pienuudesta johtuen. Pysähtelimme välillä vilvoittelemaan turkoosin siniseen veteen ja nauttimaan kauniista ilmasta - vain ravintoloissa ja kaduilla olleet joulukoristeet muistuttivat joulusta. Auringon laskiessa taivaanrannan taakse menimme syömään jouluateriaa merenläheiseen ravintolaan ja ihastelemaan kyseistä luonnonilmiötä. Ateriamme koostuivat thairuuasta ja spagetista, kuten kaikki me olemme varmasti perinteikkäässä joulussa tottuneet syömään! Joulun kunniaksi herkuttelimme ja otimme vielä jälkiruuiksi pannukakkua banaanitäytteellä. Maittavasta ateriasta huolimatta totuttuja jouluruokia tuli kyllä ikävä. Viimeinenkin joulufiilis meni mopoja palautettaessa. Muutaman vaivaisen naarmun takia, jotka olivat tulleet mopojen pohjiin huonokuntoisten teiden seurauksena, jouduimme jättämään maksamamme depositit kyseisille huijareille. Loppuillan mökötimme tonttulakit päässä ja pelasimme huoneen terassilla korttia.

Joulupäivänä suuntasimme kohti Koh Phangania, joka osoittautui vieläkin rauhallisemmaksi paikaksi kuin Tao. Hotellimme oli lähes tyhjillään, vaikka todella hienolla paikalla sijaitsikin. Uima-altaalta oli suora näköyhteys merelle; kyllä kelpasi poikien polskia ja nauttia. Kävimme myös snorklaamassa ja katselemassa merenalaista elämää. Jalkakrampeista huolimatta erittäin mukavaa puuhaa! Joulupäivän iltana päätimme lähteä katsomaan kuuluisia beachpartyjä, josta saari on tunnettu. Sekään reissu ei aivan ongelmitta mennyt, mutta ei siitä sen enempää.. Uteliaimmat voivat tiedustella henkilökohtaisesti (Tepolta) illan tapahtumia!

Paluumatka takaisin Bangkokiin alkoi maanantaina. Olimme varanneet liput lauttaan, bussiin ja yöjunaan etukäteen kaiken ylimääräisen sotkun välttämiseksi. Lauttamatka meni mukavasti kannella aurinkoa ottaen ja merituulesta nauttien. Satamassa hyppäsimme meitä odottavaan bussiin, joka vei tunnissa Surat Thaniin, jossa luppoaikaa piti olla kolme tuntia ennen junan lähtöä. Kuinka ollakaan juna oli myöhässä 2,5 tuntia, joten odotteluaika venyi melko pitkäksi. Mietimme, onko VR sekaantunut jo Thaimaan rautatieverkostoonkin? Kaiken odottelun jälkeen pääsimme viimein nukkumaan junan makuuvaunuun, jossa ilmastointi oli niin kylmällä, että flunssan sieltä sain. Kaiken kaikkiaan paluumatka kesti 24 tuntia, joten menomatkan ennätys rikottiin kevyesti.

Tapahtumarikkaan reissun jälkimainingeissa kokeilemme saada itsemme paranneltua kuntoon uutta vuotta varten. HYVÄÄ UUTTA VUOTTA KAIKILLE!

"Pattijoen" reissu ja koeviikko

Viime kerrasta on taas aikaa vierähtänyt. Tuli tosiaan pojalla niin iso koti-ikävä, että oli pakko käydä vähän pyörähtämässä Suomen mailla.

JAMKIN oma kiinansuomalainen tuli tiistaina kyläilemään pariksi viikoksi. Pidettiin sen kunniaksi pienimuotoiset pikkujoulut, kutsuttiin saksalaiset vaihto-opiskelijatkin mukaan. Istuttiin iltaa hotellin katolla ja nautittiin vähän "glögiä". Oli alun perin tarkoitus lähteä vähän reissuunkin porukalla, mutta kiinalaisessa ilmastossa muutaman kuukauden elänyt ei oikein hyvin sopeutunut Bangkokin meluun ja saasteisiin, vaan sai pienimuotoisen kuumeen niin levättiin muutama päivä.

Muutaman päivän levon jälkeen lähdettiin vähän tutkimaan pahamaineisen Pattayan meininkiä. Hypättiin ensimmäiseen lähtevään bussiin, joka muuten lähti jo liikkeelle ennenkuin kerettiin lippuja ostaa. Bussiasemalla mies kysyi, mihin ollaan matkalla, juoksi bussin kiinni ja pysäytti sen :) Päästiin sopivasti lähtemään ilman odottelua. Muutaman tunnin bussimatkan jälkeen saavuttiin jonnekin päin Pattayaa, ei mitään tietoa yöpaikasta, eikä oikeastaan siitäkään, ollaanko oikessa paikassa. Bussikuski vain huuteli, että nyt voi jäädä kyydistä pois ja mehän hyväuskoisina tietenkin jäätiin. Muutaman minuutin mietiskelyn jälkeen hypättiin lavataksiin, joka vei meidät Jomtien Beachille, Pattayan itäpuolella oleva suht rauhallinen ranta, jolta alettiin etsimään huonetta yöksi. Pari paikkaa käytiin katsomassa ennenkuin löydettiin huone koko porukalle. Paikka tuntui olevan hyvin buukattu, sillä meille suostuttiin vuokraamaan huone vain yhdeksi yöksi. Mutta oli kyllä oikein luksushotelli, oikein uima-altaat ja aamiainen kuului hintaan. Allekirjottanut ei iltarientojen jälkeen vain ollut aamulla siinä kunnossa että ois kyseisistä herkuista päässyt kunnolla nauttimaan. :P

Aamulla meidät häädettiin hotellilta puolilta päivin pois ja lähdettiin etsimään uutta majapaikkaa. Monen tunnin etsimisen jälkeen majapaikka vihdoin löydettiin ja päästiin asettumaan. Otettiin huoneet taas yhdeksi yöksi, sillä seuraavana päivänä oli jo paluumatka Bangkokiin edessä. Huoneessa oli mahdollisuus tehdä jopa itse ruokaa. Sen verran saatiin aikaiseksi, että aamupala väsättiin. Peltisellä pannulla poltettiin kananmunat ja pekonit pohjaan :) Nukkumapaikat oli neljälle ja yhdelle annettiin kahden istuttava nahkasohvapaikka. Illalla pelattiin korttia sohvapaikasta ja kiinan vahvisuksellehan se paikka lankesi :)

Korttipelien ja muutaman "glögin" jälkeen lähdettiin ruokailemaan ja tutustumaan Pattayan ytimeen, eli Walking Streetille. Ennakkoluuloja hieman oli, kun aika paljon on juttuja kuultu ihmisiltä ja luettu juttuja lehdistä, mutta loppujen lopuksi paikka ei ollut niin paha kuin aluksi luultiin. Aika rauhassa sielä sai kuljeskella ja seurata maailman menoja ja valojen välkettä.

Aamulla luovutettiin huone ja lähdettiin taksilla takaisin Bangkokiin. Matka oli hieman ahtaan oloinen, ei kuitenkaan niin ahdas, kuin "bussi" Vietnamissa, mutta kuitenkin, 120 kilometriä matkaa, 6 henkeä autossa ja kuski nuokkui vähän väliä. Harvemmin on tarvinnut taksikuskia jututtaa, että se pysyis hereillä :D

Eilen alkoi "koeviikko". 2 viikkoa on varattu vain kokeille, eikä meillä ole ainuttakaan :D

Kiinan vahvistus lähti illalla takaisin Suomeen, samalla kun hän lähti, tuli Suomesta muutama vierailija jouluksi tänne meille. Huomena lähdetään vähän poikien kanssa reissuun, joulun viettoon Koh Taolle ja Koh Phanganille :P Noin viikon päästä tulemme takaisin Bangkokiin lepäämään pariksi päiväksi ja sitten taas uudeksi vuodeksi jonnekkin päin Thaimaata lähdetään kulkemaan.

Jatketaan tästä kun keritään...

Good morning Viet Nam!

Perjantaiaamuna aikaisin lähdimme matkaan kohti Vietnamia 3tunnin yöunien jälkeen. Yö jäi todella lyhkäseksi kouluhommien venähtäessä hieman pitkiksi, mutta ei se haitannut meitä. Olimme varmoja, että saamme nukkua lennolla ja bussissa ihan tarpeeksi. Lentokentällä tarkastukset olivat huomattavasti tarkemmat kuin aikaisemmalla Phuketin matkallamme, josta johtuen söimme aamupalan juoksiessamme lentokoneeseen, kiire tuli. Lento Ho Chi Minh Cityyn (ent. Saigon) kesti puoltoista tuntia. Olimme jo Bangkokissa ottaneet selvää kuinka päästä helpoiten ja halvimmalla määränpäähämme Phan Tiettiin ja perille päästyämme suuntasimmekin suoraan Mien Dongin bussiasemalle.

Hyvällä tuurillamme bussi oli juuri lähtemässä, eikä meidän tarvinnut odotella yhtään, ja se maksoi 60.000dongia elikkäs vajaa pari euroa. Tosiaan Vietnamissa meidän oli taas opeteltava vieraan valuutan käyttö, juuri kun olimme tottuneet Thaimaan Bahtiin. Yksi euro on jotakuinkin 28.000dongia. Vietnamissa ei kolikoita ole olenkaan vaan pelkkiä seteleitä, toisaalta kätevä, mutta nollat tahtoivat mennä sekaisin suomipojilta. Välillä tuli annettua 10.000d:a 100.000d:n sijasta, mutta tarjoilijat olivat rahan suhteen tarkkoina. Saattoi joskus mennä toisinpäinkin sekaisin, mutta sillon tarjoilijat eivät olleet tarkkoja. Vietnamissa pystyy tosin maksamaan kaiken dollareillakin, mutta niitä ei meidän taskuista löytynyt.

Bussi jota luulimme bussiksi olikin pieni Hiacea muistuttava pakettiauto, jossa oli istumapaikat noin 12 hengelle. Hiaceen tuli noin 8 matkustajaa, kuski ja hämärän oloinen apukuljettaja. Olimme kuitenkin erittäin luottavaisia tilanteeseen ja yritimme etsiä hyvää asentoa nukkumista varten. Hiace kuitenkin alkoi pysähdellä jokaisen kojun luona, apukuljettajan huudellessa jotain ja vähän väliä hyppiessä ulkona. Aloimme miettiä, että mitä oli oikein tapahtumassa, kunnes apukuljettaja raahasi kovin ottein erään naisen autoon. Olimme hieman hämmentyneitä, että mikäköhän kyyti tämä on ja mihin tämä on menossa. Matkan varrelta apukuljettaja keräili Hiaceen vielä lisää porukkaa ja loppujen lopuksi autossa oli 21 matkustajaa ja me jouduimme istumaan polvet suissa toistemme sylissä, joka tarkoitti että nukkuminen jäi melko vähälle. Kun vielä otetaan huomioon, ettei autossa ollut ilmastointia ja matka kesti 5tuntia, voi sanoa että matka oli melkoinen kokemus ja nyt tiedämme "Kuinka paljon mahtuu pieneen Hiaceen?"

Liikenne Vietnamissa oli melkoista, vaikka liikenne olikin oikeanpuoleinen. Sääntöjä ei varmasti ollut ollenkaan, pienempi väistää. Silti Hiacessa tuntui, että henki oli aika löyhässä. Muutaman tiukan ohitustilanteen jälkeen, oli pakko alkaa miettiä muita paluu vaihtoehtoja sunnuntaille. Tämän reissun jälkeen Bangkokin liikenne tuntuu järjestelmälliseltä ja hyvin sujuvalta.

Joulu ja lumi tuli HCM Cityynkin

Perillä meitä odotti todella hieno kolmentähden hotelli, jonka olimme varanneet jo Bangkokista. Yövyimme paikassa nimeltä Mui Ne Beach, joka on surffareiden ja kitesurffareiden suosima kylä. Mui Ne:ssa oli todella paljon venäläisiä ja saksalaisia turisteja, mutta myös paljon vietnamilaisia, jotka olivat tulleet viikonlopun viettoon. Kylä oli todella rauhallinen ja mielyttävä paikka. Pari päivää vierähtikin todella nopeasti ihan lepäillessä, uidessa ja syödessä hyvin. Sunnuntaina odottikin sitten matka takaisin HCM Cityyn ja tällä kertaa varasimme kunnon oikean bussin, joka olikin sitten täynnä turisteja. Matka oli huomattavasti mielyttävämpi. Jouduimme matkalla poliisin ratsiaankin, mutta poliisi kävi vain testailemassa, että toimiiko tööötti =)

Vietimme illan ja yön Ho Chi Minh Cityssä ja kiertelimme kaupunkia ympäri, mutta lähes 10miljoonan asukkaan kaupungissa ilta on liian lyhyt aika tutustua alueeseen kunnolla. Yleisesti ottaen Vietnam oli viihtyisä paikka, vaikka sodan jälkiä näkyikin vielä ympäri maata. Olisi ollut mukava viettää useempikin viikko Vietnamin maaperällä ja tutustua maahan paremmin, mutta kouluvelvollisuudet kutsuivat Bangkokissa, jonne lensimme maanantai päivällä. Kaikesta huolimatta ainakin minun mielestä oli erittäin mukava palata Bangkokiin, kotiin...