Good morning Viet Nam!

Perjantaiaamuna aikaisin lähdimme matkaan kohti Vietnamia 3tunnin yöunien jälkeen. Yö jäi todella lyhkäseksi kouluhommien venähtäessä hieman pitkiksi, mutta ei se haitannut meitä. Olimme varmoja, että saamme nukkua lennolla ja bussissa ihan tarpeeksi. Lentokentällä tarkastukset olivat huomattavasti tarkemmat kuin aikaisemmalla Phuketin matkallamme, josta johtuen söimme aamupalan juoksiessamme lentokoneeseen, kiire tuli. Lento Ho Chi Minh Cityyn (ent. Saigon) kesti puoltoista tuntia. Olimme jo Bangkokissa ottaneet selvää kuinka päästä helpoiten ja halvimmalla määränpäähämme Phan Tiettiin ja perille päästyämme suuntasimmekin suoraan Mien Dongin bussiasemalle.

Hyvällä tuurillamme bussi oli juuri lähtemässä, eikä meidän tarvinnut odotella yhtään, ja se maksoi 60.000dongia elikkäs vajaa pari euroa. Tosiaan Vietnamissa meidän oli taas opeteltava vieraan valuutan käyttö, juuri kun olimme tottuneet Thaimaan Bahtiin. Yksi euro on jotakuinkin 28.000dongia. Vietnamissa ei kolikoita ole olenkaan vaan pelkkiä seteleitä, toisaalta kätevä, mutta nollat tahtoivat mennä sekaisin suomipojilta. Välillä tuli annettua 10.000d:a 100.000d:n sijasta, mutta tarjoilijat olivat rahan suhteen tarkkoina. Saattoi joskus mennä toisinpäinkin sekaisin, mutta sillon tarjoilijat eivät olleet tarkkoja. Vietnamissa pystyy tosin maksamaan kaiken dollareillakin, mutta niitä ei meidän taskuista löytynyt.

Bussi jota luulimme bussiksi olikin pieni Hiacea muistuttava pakettiauto, jossa oli istumapaikat noin 12 hengelle. Hiaceen tuli noin 8 matkustajaa, kuski ja hämärän oloinen apukuljettaja. Olimme kuitenkin erittäin luottavaisia tilanteeseen ja yritimme etsiä hyvää asentoa nukkumista varten. Hiace kuitenkin alkoi pysähdellä jokaisen kojun luona, apukuljettajan huudellessa jotain ja vähän väliä hyppiessä ulkona. Aloimme miettiä, että mitä oli oikein tapahtumassa, kunnes apukuljettaja raahasi kovin ottein erään naisen autoon. Olimme hieman hämmentyneitä, että mikäköhän kyyti tämä on ja mihin tämä on menossa. Matkan varrelta apukuljettaja keräili Hiaceen vielä lisää porukkaa ja loppujen lopuksi autossa oli 21 matkustajaa ja me jouduimme istumaan polvet suissa toistemme sylissä, joka tarkoitti että nukkuminen jäi melko vähälle. Kun vielä otetaan huomioon, ettei autossa ollut ilmastointia ja matka kesti 5tuntia, voi sanoa että matka oli melkoinen kokemus ja nyt tiedämme "Kuinka paljon mahtuu pieneen Hiaceen?"

Liikenne Vietnamissa oli melkoista, vaikka liikenne olikin oikeanpuoleinen. Sääntöjä ei varmasti ollut ollenkaan, pienempi väistää. Silti Hiacessa tuntui, että henki oli aika löyhässä. Muutaman tiukan ohitustilanteen jälkeen, oli pakko alkaa miettiä muita paluu vaihtoehtoja sunnuntaille. Tämän reissun jälkeen Bangkokin liikenne tuntuu järjestelmälliseltä ja hyvin sujuvalta.

Joulu ja lumi tuli HCM Cityynkin

Perillä meitä odotti todella hieno kolmentähden hotelli, jonka olimme varanneet jo Bangkokista. Yövyimme paikassa nimeltä Mui Ne Beach, joka on surffareiden ja kitesurffareiden suosima kylä. Mui Ne:ssa oli todella paljon venäläisiä ja saksalaisia turisteja, mutta myös paljon vietnamilaisia, jotka olivat tulleet viikonlopun viettoon. Kylä oli todella rauhallinen ja mielyttävä paikka. Pari päivää vierähtikin todella nopeasti ihan lepäillessä, uidessa ja syödessä hyvin. Sunnuntaina odottikin sitten matka takaisin HCM Cityyn ja tällä kertaa varasimme kunnon oikean bussin, joka olikin sitten täynnä turisteja. Matka oli huomattavasti mielyttävämpi. Jouduimme matkalla poliisin ratsiaankin, mutta poliisi kävi vain testailemassa, että toimiiko tööötti =)

Vietimme illan ja yön Ho Chi Minh Cityssä ja kiertelimme kaupunkia ympäri, mutta lähes 10miljoonan asukkaan kaupungissa ilta on liian lyhyt aika tutustua alueeseen kunnolla. Yleisesti ottaen Vietnam oli viihtyisä paikka, vaikka sodan jälkiä näkyikin vielä ympäri maata. Olisi ollut mukava viettää useempikin viikko Vietnamin maaperällä ja tutustua maahan paremmin, mutta kouluvelvollisuudet kutsuivat Bangkokissa, jonne lensimme maanantai päivällä. Kaikesta huolimatta ainakin minun mielestä oli erittäin mukava palata Bangkokiin, kotiin...